Viimeisen viikon aikana mie oon saanu aika tehokkaasti tehtyä lahjasukkia ja -tossuja valmiiksi - yhteensä kolmet! Ekat oli ihan mahtavat tehdä, pääsin pitkästä aikaa virkkaamaan ja homma sujui oikein mallikkaasti :) Ensin mie tosin yritin tehä tossut kuvan perusteella ilman ohjetta, mutta sain aikaan todella oudon räpellyksen ja ostinkin sitten ohjeen viidellä (!) dollarilla täältä. Ohje on englanniksi, mutta sanakirja.orgin sun muiden avustuksella homma oli ihan ymmärrettävää. Linkin takana piilevästä blogista löytyy muitakin hurmaavia (ja maksullisia) virkkausohjeita.

crocheted slipper boots, virkatut tossut, novita isoveli



crocheted slipper boots, virkatut tossut, novita isoveli

crocheted slipper boots, virkatut tossut, novita isoveli


Toiset lahjatossusukkaset oli piirakkasukat, jotka mie kudoin tälläkin kertaa Lankahelvetti-blogin ohjeella

piirakkasukat, impivaara, villasukat

Ja sainpa mie valmiiksi ne järkyttävän pituiset miesten sukatkin! Muutama hetki niissä kesti ja teräosat jäi vähän löysiksi, mutta vastaanottaja tykkäsi, joten mikäs siinä.

polvisukat, kirjoneule

Seuraavaksi pitäis neuloa sukat kärjestä aloittamalla (iiks) ja virkata jonkinnäkönen pussukka kaiken maailman virkkuukoukuille ja sukkapuikoille. Meidän taloudessa on nykyään kaksi suhteellisen innokasta kutojaa, ja kaiken maailman kutomistarvikkeita ilmestyy kauheaa vauhtia. 



Ps. Jos joku on ymmärtänyt, miten kaksi sukkaa kudotaan yhtä aikaa sillä millälie Magic Loopilla, niin mulle saa kertoa vähän vinkkejä. Pitäis sitäkin kokeilla ees kerran elämässä!
... nimittäin suolan kotikasvatus! Tää on ehkä oudointa mitä oon ikinä yrittänyt - pilttipurkista rapsutellaan ensin erinäisiä apuvälineitä käyttäen etiketit ja liimanjämät pois, jonka jälkeen purkin pohjalle laitetaan merisuolaa ja vettä. Kaiken kruunuksi sekaan tuikataan palava lämpökynttilä. Uskokaa tai älkää, tän seurauksena suola alkaa kiteytyä purkin reunoille ja näyttää tosi siistiltä! Mie oon polttanu kynttilöitä pilttipurkeissa nyt pari tuntia, ja alkaa näyttää kyllä hyvältä. Mie oon nyt varmaan saavuttanu jo melekosen tason tässä kotoilussani, mutta kyllähän tämmöset pikku tsydeemit on aika siistejä. Laitanpas tähän vielä kuvan ihan alusta, ko olin vasta tuikannu kynttilän pilttipurkkiin:

suolan kasvatus, pilttipurkki

Mutta sitten nykyiseen lempiaiheeseeni elikkä siihen, mitä oon kutomisinspiraatioissani saanu aikaiseksi. Ensinnäkin mörkölapaset. Ne on aivan liian isot kohdehenkilölleen, joten yritin vähän korjata tilannetta virkkaamalla tuohon rusetin. Lapaset on siis tehty ohjeella, joka oli suunnattu 5 kk ikäisille. Nää mahtuis kuusvuotiaallekki!

mörkölapaset, lasten lapaset, vauvaneuleet

Äskeisten lapasten kunniaksi täytyy kuitenkin sanoa, että ne on ihan söpöt. Ne on itse asiassa toiset minimörkölapaset, jotka tein. Kahet piti tehä, koska ekoista tuli aivan järkyttävät. Mörkö ei oikeen mahtunu ekoihin kokonaan ja langat oli keskenään eri kokoisia. Päätin kuitenki suhtautua huumorilla ja lähettää nämäkin eteenpäin. Niillä voi ainakin pelotella muita lapsia ja silleen...

mörkölapaset, lasten lapaset, vauvaneuleet

Korvaukseksi em. lapasten hirveydestä päätin kutoa samaan pakettiin myös junasukat. Niistäki tuli aivan liian isot, mutta oikeastaan erittäin söpöt!

junasukat, lasten sukat, vauvaneuleet


Ja sitten vielä - koska pienille ihmisille kutominen on näköjään äärimmäisen haastavaa ja täynnä erilaisia epäonnistumisia, voinen vastapainona esitellä miesten sukan:

polvisukat, kirjoneule

Tämän tyyppisiä sukkia minun rakas mummonikin teki, joten oli pakko yrittää. Kertaalleen piti teräosa purkaa, mutta nyt näyttää jo hyvältä! Sukka yltää polveen asti, joten kutomisessa kestää hetki. Niinpä tää villasukkanen on oottanut kaveria jo hetken. Mulla on vakaa aikomus aloittaa sen kutominen vielä tänään.

Ja vielä aiheesta villasukat ja lanka ja kutominen ja virkkaaminen ja voi voi voi... Ostin Anttilasta uuen lankakorin, joka on aika päheä. Kuvasta voi olla mahdollista bongata uuden piirakkasukan alku!

lankakori sekaisin

Tällainen multihuipennuspläjäys tällä kertaa. Nyt alan kutomaan sitä toista miesten villasukkaa ja tuota piirakkasukkaa. Sitten ois ohjelmassa virkatut tossut, joihin etsin ohjetta ties kuinka kauan. Sen jälkeen vois kokeilla vaikka sosiaalista kanssakäymistä.
Mie olen aika lailla aina ollut sellainen projekti-ihminen. Saatan innostua aika onnettomastakin räpellyshommasta melko suuressa määrin, vaikka hommalla ei oliskaan minkäännäköistä päämäärää. Näin on taas päässyt käymään (itse asiassa jo jonkin aikaa sitten) - mulla on nimittäin virikekuvien leikkelemisprojekti kovasti meneillään. En nyt tähän hätään löytänyt virikekuvalle mitään sanakirjamääritelmää. Jos käsite kuitenkin on jollekulle uusi, niin sanon sen verran, että virikekuvat ovat juuri sitä, miltä ne kuulostavat. Ne ovat kuvia, joita käytetään jonkinlaisina virikkeinä keskustelun, ajattelun tai jonkin sen tapaisen herättämiseksi.

Mutta siis, minun virikekuvilla ei ole vielä päämäärää ja se näkyy niiden valinnassa - valitsen kaiken. Käytännössä kaikki paperitsydeemi, jossa on kuvia (okei, ei ruokakaupan mainokset), käy leikkelemiskäsittelyn läpi ennen matkaamistaan paperinkeräykseen. Nyt mulla alkaa siis olla koossa jo ihan varteenotettava pino kaikkea daliteista possuihin. (Dalitin määritelmä ei oo nyt kovinkaan olennainen höpöttämiseni kannalta, mutta jos et tiedä, mikä sellainen on, niin kokeile googlaamista.)

Henkan ilme on muutaman kerran ollut näkemisen arvoinen, kun mie oon säälittä päättänyt silpoa kaiken paperimatskun ilmaisjakelusta Kotimaa-lehtiin. Vaikka virikekuvien päämäärä ja käyttötapa ovatkin vielä vähän epäselviä, niin minusta tää toiminta on ihan perusteltua. Jatkossa, jos en keksi mitään SKY:n (Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto, ei Suomen Kannabisyhdistys eikä myöskään Suomen Kosmetologien Yhdistys) keskusteluiltoihin, niin aina voin lätkäistä kuvat pöytään ja kysyä... jotain. Rippileireillä tää saattais toimia myös! Ja vaikka ei toimiskaan, niin voin ratkaista kaikki arjen polttavat kysymykset heittämällä kehiin kuvan jostain indonesialaisesta maanviljelijästä ja huomata, että minun ongelmat on aika minejä. 

Ps. Hirmuinen määrä sulkeita, anteeksi. Jatkossa mie yritän käyttää alaviitteitä tai tähtiä tai jotain - tai vaihtoehtoisesti olla eksymättä aiheesta.

Pps. Asiat lienevät huonosti, kun siirryin kutomisinnostuksesta kertomisesta virikekuvahöpötykseen. Siirryn varmaan lähitulevaisuudessa takaisin nuihin kutomishommiin, kun pitää esitellä muuan hurmaava sukanpoikanen!