Kotikasvatus kunniaan

... nimittäin suolan kotikasvatus! Tää on ehkä oudointa mitä oon ikinä yrittänyt - pilttipurkista rapsutellaan ensin erinäisiä apuvälineitä käyttäen etiketit ja liimanjämät pois, jonka jälkeen purkin pohjalle laitetaan merisuolaa ja vettä. Kaiken kruunuksi sekaan tuikataan palava lämpökynttilä. Uskokaa tai älkää, tän seurauksena suola alkaa kiteytyä purkin reunoille ja näyttää tosi siistiltä! Mie oon polttanu kynttilöitä pilttipurkeissa nyt pari tuntia, ja alkaa näyttää kyllä hyvältä. Mie oon nyt varmaan saavuttanu jo melekosen tason tässä kotoilussani, mutta kyllähän tämmöset pikku tsydeemit on aika siistejä. Laitanpas tähän vielä kuvan ihan alusta, ko olin vasta tuikannu kynttilän pilttipurkkiin:

suolan kasvatus, pilttipurkki

Mutta sitten nykyiseen lempiaiheeseeni elikkä siihen, mitä oon kutomisinspiraatioissani saanu aikaiseksi. Ensinnäkin mörkölapaset. Ne on aivan liian isot kohdehenkilölleen, joten yritin vähän korjata tilannetta virkkaamalla tuohon rusetin. Lapaset on siis tehty ohjeella, joka oli suunnattu 5 kk ikäisille. Nää mahtuis kuusvuotiaallekki!

mörkölapaset, lasten lapaset, vauvaneuleet

Äskeisten lapasten kunniaksi täytyy kuitenkin sanoa, että ne on ihan söpöt. Ne on itse asiassa toiset minimörkölapaset, jotka tein. Kahet piti tehä, koska ekoista tuli aivan järkyttävät. Mörkö ei oikeen mahtunu ekoihin kokonaan ja langat oli keskenään eri kokoisia. Päätin kuitenki suhtautua huumorilla ja lähettää nämäkin eteenpäin. Niillä voi ainakin pelotella muita lapsia ja silleen...

mörkölapaset, lasten lapaset, vauvaneuleet

Korvaukseksi em. lapasten hirveydestä päätin kutoa samaan pakettiin myös junasukat. Niistäki tuli aivan liian isot, mutta oikeastaan erittäin söpöt!

junasukat, lasten sukat, vauvaneuleet


Ja sitten vielä - koska pienille ihmisille kutominen on näköjään äärimmäisen haastavaa ja täynnä erilaisia epäonnistumisia, voinen vastapainona esitellä miesten sukan:

polvisukat, kirjoneule

Tämän tyyppisiä sukkia minun rakas mummonikin teki, joten oli pakko yrittää. Kertaalleen piti teräosa purkaa, mutta nyt näyttää jo hyvältä! Sukka yltää polveen asti, joten kutomisessa kestää hetki. Niinpä tää villasukkanen on oottanut kaveria jo hetken. Mulla on vakaa aikomus aloittaa sen kutominen vielä tänään.

Ja vielä aiheesta villasukat ja lanka ja kutominen ja virkkaaminen ja voi voi voi... Ostin Anttilasta uuen lankakorin, joka on aika päheä. Kuvasta voi olla mahdollista bongata uuden piirakkasukan alku!

lankakori sekaisin

Tällainen multihuipennuspläjäys tällä kertaa. Nyt alan kutomaan sitä toista miesten villasukkaa ja tuota piirakkasukkaa. Sitten ois ohjelmassa virkatut tossut, joihin etsin ohjetta ties kuinka kauan. Sen jälkeen vois kokeilla vaikka sosiaalista kanssakäymistä.
Next PostUudempi teksti Previous PostVanhempi viesti Etusivu

0 kommenttia:

Lähetä kommentti