Virikekuvamonsterismi

Mie olen aika lailla aina ollut sellainen projekti-ihminen. Saatan innostua aika onnettomastakin räpellyshommasta melko suuressa määrin, vaikka hommalla ei oliskaan minkäännäköistä päämäärää. Näin on taas päässyt käymään (itse asiassa jo jonkin aikaa sitten) - mulla on nimittäin virikekuvien leikkelemisprojekti kovasti meneillään. En nyt tähän hätään löytänyt virikekuvalle mitään sanakirjamääritelmää. Jos käsite kuitenkin on jollekulle uusi, niin sanon sen verran, että virikekuvat ovat juuri sitä, miltä ne kuulostavat. Ne ovat kuvia, joita käytetään jonkinlaisina virikkeinä keskustelun, ajattelun tai jonkin sen tapaisen herättämiseksi.

Mutta siis, minun virikekuvilla ei ole vielä päämäärää ja se näkyy niiden valinnassa - valitsen kaiken. Käytännössä kaikki paperitsydeemi, jossa on kuvia (okei, ei ruokakaupan mainokset), käy leikkelemiskäsittelyn läpi ennen matkaamistaan paperinkeräykseen. Nyt mulla alkaa siis olla koossa jo ihan varteenotettava pino kaikkea daliteista possuihin. (Dalitin määritelmä ei oo nyt kovinkaan olennainen höpöttämiseni kannalta, mutta jos et tiedä, mikä sellainen on, niin kokeile googlaamista.)

Henkan ilme on muutaman kerran ollut näkemisen arvoinen, kun mie oon säälittä päättänyt silpoa kaiken paperimatskun ilmaisjakelusta Kotimaa-lehtiin. Vaikka virikekuvien päämäärä ja käyttötapa ovatkin vielä vähän epäselviä, niin minusta tää toiminta on ihan perusteltua. Jatkossa, jos en keksi mitään SKY:n (Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto, ei Suomen Kannabisyhdistys eikä myöskään Suomen Kosmetologien Yhdistys) keskusteluiltoihin, niin aina voin lätkäistä kuvat pöytään ja kysyä... jotain. Rippileireillä tää saattais toimia myös! Ja vaikka ei toimiskaan, niin voin ratkaista kaikki arjen polttavat kysymykset heittämällä kehiin kuvan jostain indonesialaisesta maanviljelijästä ja huomata, että minun ongelmat on aika minejä. 

Ps. Hirmuinen määrä sulkeita, anteeksi. Jatkossa mie yritän käyttää alaviitteitä tai tähtiä tai jotain - tai vaihtoehtoisesti olla eksymättä aiheesta.

Pps. Asiat lienevät huonosti, kun siirryin kutomisinnostuksesta kertomisesta virikekuvahöpötykseen. Siirryn varmaan lähitulevaisuudessa takaisin nuihin kutomishommiin, kun pitää esitellä muuan hurmaava sukanpoikanen!
Next PostUudempi teksti Previous PostVanhempi viesti Etusivu

0 kommenttia:

Lähetä kommentti