Mie käytin eilen aika monta tuntia koneen ääressä päätettyäni, että tää blogi vaatii valtaisan visuaalisen uudistuksen. Kuten kuvasta näkyy, jotain minipientä onkin muuttunut, mutta internetin ihmeellinen maailma ja eritoten Bloggerin bloginmuokkaussysteemit on aivan liian monimutkaisia minun aivokapasiteetille. Yritän siis joskus toiste uuestaan.
Blogin muokkaamisen vaikeuden lisäksi mie oon huomannu myös sellaisen käytännön seikan, että kunnon käsityöblogissa pitäis esitellä yksi aikaansaannos per postaus - toisin sanoen siis päivittää blogiaan suhteellisen tiuhaan ja keksiä vielä jotain viihdyttävää sanottavaa sukistaan. Mie jatkan kuitenkin harhaoppisella linjallani ja heitän kehiin kaks ja puol kertaa sukkaparin. Tällä viikolla oon siis saanut aikaan seuraavanlaisia ilmestyksiä:
Väkersin elämäni toiset polvisukat ja nää on heti paljon hurmaavammat ko ne ekat! Nää on siis menossa minun enolle, vaikka ehkä näyttääkin vähän naisten sukilta. (Meän suvussa ihmisillä on pienet jalat.) Mutta siis, mie tein nämä - kuten aika monta muutakin juttua viime aikoina - Novitan Aidosta suomalaisesta sukkalangasta. Oon aika lailla ihastunu siihen, ja se makso Anttilassa euron kerä. Näiden sukkien design vähän ontuu noiden kahden valkoisen raidan kohalla mutta muuten oon näihin äärimmäisen tyytyväinen!
Suuren polvisukkaoperaation lisäksi oon keskittyny kutomaan jämälankalappuja. Näistä mie ehkä hieman yllättäen onnistuin saamaan aikaan aika railakkaan väriset Hanna-tädin tossut (tunnetaan myös nimellä palatossut)!
... tai siis tossun. Ainaoikean kutominen tasona (eli siis kahdella puikolla) on suhteellisen tylsää, enkä jaksa ajatellakaan seuraavan kappaleen tekemistä. Ja mitenkö tuo tossu pysyy noin jämptisti kasassa? Sen sisällä on salikenkä! :D
Ohje tossuihin on mulla kulahtaneella paperinpalasella, joka on periytynyt haltuuni edesmenneeltä mummoltani. Netin syövereistä löytyy kuitenkin monenmoista ohjetta tuollaisiin, yksi esimerkiksi täältä.
Ja näistäkin pitäis vissiin jotain sanoa... Nämäkin on siis jämälangoista aikaansaatu, valitsin värit vähän heikohkosti ja varressa oleva kirjoneulekuvio ei näy alkuunkaan. Mutta onneksi löysin näille jo vapaaehtoisen vastaanottajan! :)
Viikko sitten mainostamani keskeneräiset työt eli tyynynpäällinen, matto ja virkattu afrikankukkaeläin ovat aika lailla samassa pisteessä kuin silloinkin. Mutta mitäs me pienistä, kyllä ne valmistuu ajan kanssa vaikka ovatkin ihan tylsiä tehä. :D
Lopuksi vielä muutama lause aivan toisesta aiheesta - mie olin tänään Joensuun kirkossa Ystävän risti -konsertissa, ja se oli aika hurmaava! Paljon oli Kari Tapion ja Junnu Vainion musiikkia ja sitten puhetta ystävyydestä ja siitä, miten pitäis toimia yksinäisyyttä vastaan. Istuin siellä tippa linssissä suurimman osan ajasta. Kannattaa mennä, jos kiertue sattuu omalle paikkakunnalle! Siis jos tykkää iskelmästä ja etenkin Kari Tapiosta ja Ile Vainion tavasta juontaa erinäisiä tilaisuuksia.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti