Pääsääntöisesti mie olen sitä mieltä, että valokuvat on ehdottomasti mun blogini heikkous. Syy numero yksi on se, että en omista kunnollista kameraa, vaan räpsin otokseni käyttäen häpeällisen rajallista puhelimen kameraa. Toinen syy on se, että valokuvaamiseen palaa käpy alta aikayksikön. En vaan jaksa ojennella koipiani kauniisti kymmenten otosten ajan ja sen jälkeen vielä kaivaa niiden kaikkien joukosta sitä yhtä sopivaa.

Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että ihastuin omiin otoksiini. Syy on ehkä se, että neuloin kerttusukat (vaiko Kerttu-sukat?) maailman ihanimman värisestä Schachenmayr Wool 125 -langasta, jonka sain ystävältäni lahjaksi jokin aika sitten. Kerttusukat oon tehnyt aiemminkin, ja ohje niihin löytyy täältä.

Mutta pidemmittä puheitta, tässäpä mieltä ylentävät otokseni!

kerttusukat, pitsineule, scachenmayr wool 125

kerttusukat, pitsineule, scachenmayr wool 125

kerttusukat, pitsineule, scachenmayr wool 125


kerttusukat, pitsineule, scachenmayr wool 125

kerttusukat, pitsineule, scachenmayr wool 125

Viimeisessä on selkeästi jo edistyneen sommitelman makua. Maailman söpöimmän, pinkin virpomavitsan sain samaiselta ystävältä, joka langankin lahjoitti. Aika hyvä maku, eikö totta? :)
Mie yritin ottaa selvää käsityöblogien kirjoittamattomasta säännöstöstä - tarkalleen ottaen siitä, onko ihan ookoo esitellä vähän muitakin kuin omia väkerryksiä. En onnistunut löytämään tyhjentävää vastausta, joten luotan nyt tässä intuitioon. Henkka nimittäin kutoi mulle körttisukat, ja voin kertoa, että nää on todellakin esittelemisen arvoiset!

villasukat, körttisukat

Me ollaan aika lailla tasoissa lahjussukkien kanssa - mie olen kutonut Henkalle körttisukat ja kirjoneulepolvisukat, Henkka puolestaan on väkertänyt mulle palmikkosukat ja nää eilen illalla valmistuneet. (Toim. huom. Jälkimmäinen sukista itse asiassa valmistui yhdessä illassa. Oon aika ylpee.)

Huomenna luvassa onkin sitten taas sukkia made by me. Kevät tulee kovaa vauhtia, joten tässä pitää varmaan myös alkaa siirtyä niihin tilaustöihin, joiden oon luvannut viimeistään loppukeväästä valmistuvan.
Tiskirättitalkoistani jäi yli vielä vähän Blend Bamboota, ja sainkin oivallisen vinkin hyödyntää langanjämä kasvojenpuhdistuslappuihin! Loppujen lopuksi Blend Bamboo riitti tasan yhteen lappuun, ja loput tein Novita Miamista. En oo vielä näitä kokeillut, mutta voin aikamoisella varmuudella jo kertoa, että Miami ei nyt ehkä ollut paras lankavalinta tähän tarkoitukseen. Mutta söpöjähän nää on kuin mitkä!

Blend Bamboo, kasvojenpuhdistuslaput, virkkaaminen

Blend Bamboo, kasvojenpuhdistuslaput, virkkaaminen

Blend Bamboo, kasvojenpuhdistuslaput, virkkaaminen

Blend Bamboo, kasvojenpuhdistuslaput, virkkaaminen

Ohje lappuihin löytyi Johkunlaisen askareet -blogista. Suosittelen lämpimästi, näitä oli kiva virkata muiden askareiden ohessa! Yksi hyvä käyttötapa on kuulemma näiden hyödyntäminen reissussa - lappu kastetaan kasvovedessä, laitetaan minigrip-pussiin ja otetaan matkalle mukaan. Kasvovesiputelia itseään ei tarvi lähteä kuljettamaan. Pitää kokeilla ehkä itsekin. :)
Eilisessä postauksessani esittelin ensimmäisenä valmiiksi saamani tiskiliinan. Seuraava valmistuikin heti postauksen kirjoittamisen jälkeen. Tällä kertaa ohje löytyi Hannamaista-blogista. Väri ei ole vaihtunut mihinkään edellisestä tuotoksesta, sillä mulla on Blend Bamboota muutamankin tiskirätin tarpeisiin.

tiskiliina, tiskirätti, blend bamboo

Tänään mie sitten väkersin kolmannenkin tiskiliinan ollessani vapaaehtoisena myyjänä Reilun kaupan puodissa. Ekologinen käsityö sopi sinne paremmin kuin hyvin tehtäväksi! Lankana tässäkin samainen Blend bamboo, ja malliksi valikoitui yksinkertaisuutensa vuoksi isoäidinneliö.

tiskirätti, tiskiliina, blend bamboo

Nyt on siis kolme uutta tiskirättiä meidän taloudessa! Eiköhän näillä jokunen kuukausi tai ehkä vuosikin pötkitä eteenpäin :)
Eilen mie matkailin Helsinkiin kokoustamaan, tänään junailin jo takas Joensuuhun - ja kokoustamista oli ohjelmassa tässäkin päässä Suomea. Junailu meni mukavasti omaa ajattelua ja sivistystä laajentaessa lukemalla ja selailemalla Internetin ihmeellistä maailmaa, mutta tuli siinä sivussa virkattuakin. Sain valmiiksi yhden tiskirätin, ja toinen jäi hitusta vaille valmiiksi. Tässäpä siis tuotoksistani ensimmäinen!

tiskiliina, tiskirätti, virkattu, blend bamboo

Ohjeen tähän rättiin - tai kuten ohje sitä hienommin nimittää, tiskiliinaan - löysin KukkuPöö -blogista. Poikkeuksellisen selkeä ja hyvin kirjoitettu ohje, suosittelen siis kaikille kestotiskirättien harrastajille! Lankana mulla tässä oli tuttu ja turvallinen Blend Bamboo, josta oon aikaisemminkin väkertänyt tiskirätin, silloin tosin neulomalla. Postaus kyseisestä aikaansaannoksesta löytyy täältä. Tuo neulottu tiskirätti lensi itse asiassa tänään roskiin parhaat päivänsä nähneenä - ei vissiin ihan noin monta pyykkikonepesua kestä tämä Blend bamboo. Nyt viisastuneena siis suosittelen tasapuolisesti kaikille, että tehkäähän useampi noita rättejä niin ei tarvi samaa rummuttaa jatkuvasti koneessa.
Terveisiä junasta! Mie täällä istuskelen InterCityssä matkalla Helsinkiin kokoustamaan. Samalla reissulla meen myöskin ekaa kertaa ikinä yökyläilemään Kallioon. Jänskää!

Tossa just ennen lähtöä kuvattiin Henkan kanssa mun eilen valmistunut Granny cocoon shrug - en nyt kyllä kyennyt vauhtisuomentamaan tuota mitenkään sujuvasti. Kyseessä on siis boleron tapainen, joka tehdään yhdestä ainoasta isoäidinneliöstä. Mun shrugista tuli vähän ohjeistuksen mukaista pienempi, sillä aloin tekemään tätä harmaasta Novita Lehdosta, jota on tosi vaikea löytää mistään. Siispä koko määrittyi sen mukaan, mihin lanka riitti. Eikä muuten jääny senttiäkään yli.

Seuraavassa shrugini ties mistä kuvakulmista. Eipä jää epäselväksi, miltä tää vaate oikeastaan näyttääkään.

granny cocoon shrug, isoäidinneliö

granny cocoon shrug, isoäidinneliö

granny cocoon shrug, isoäidinneliö

granny cocoon shrug, isoäidinneliö

granny cocoon shrug, isoäidinneliö

Ihastuin tähän kyllä ikihyviksi. Päätin muutenkin panostaa näihin itse tekemiini vaatteisiin - tai siis niiden päällä pitämiseen - ja tänään mulla onkin eka kertaa (!) käytössä kauan sitten väkertämäni pitsineuletoppi. Edistystä!

Junamatkan aikana aion virkata tiskirättejä oikein urakalla. Edelliset alkaa näyttää lievästi ilmaistuna kuolleilta. Näitä ekologisuushömpötyksiäkin ois ilmeisesti välillä tarkoitus vaihdella...

Joskus on hieman haastavaa tämä kutominen. Mie sain jo jonkin aikaa sitten tilauksen kaksista ruutusukista, ja nää ensimmäiset ois ny viimein valmiit. Käsiala oli näitä tehdessä jotenkin ihan vi*urallaan, ja kovasti noin yleensäkin epäilytti laittaa tuotokset postilaatikkoon. Varsista tuli aivan liian lyhyet ja leveät, pohjassa joku lanka kiristää ja kokonaisuudessaan lopputulos tympii. Toivottavasti saaja on edes hieman onnellinen! Seuraaviin pitää petrata kovasti. Tässä ne ny kuitenki on.

villasukat, ruutusukat

ruutusukat, villasukat

Lankana näissä oli Gjestal Janne, joka oli mulle ihan uus tuttavuus. Hurmaava värivalikoima ja kivan tuntuinen lanka kyllä! Viime päivinä oon hengaillu enemmän Novita Lehdon parissa väkertäessäni valtaisaa isoäidin neliötä granny cocoon shrugia varten. Kuus kerää siihen on nyt tupellettu, eikä loppua näy. Onneksi on ihan kivaa vaihtelua virkata vaan loputtoman tuntuista neliötä. Aivot lepää :)

Ootte ehkä huomanneet, että oon viime päivinä ollut poikkeuksellisen hiljaa. Sille on syynsä - oon ollut maailman epäreiluimmin kipeänä. Epäreiluus johtuu siis siitä, että vastuullisena naisena otin influenssarokotukset sun muut hyvissä ajoin enkä hirveästi ole itseäni mielestäni pöpöille altistanut muutenkaan. Oon yrittänyt syödäkin vähän normaalia monipuolisemmin! No, joka tapauksessa minun osani on olla kuumeessa neljä kertaa lukukaudessa olosuhteista riippumatta. Nythän ne olosuhteet ovat vielä yhtä kuin työssäoppimisjakso, joten tulipa ohimennen painettua pitkää päivää kuume katossa. Se oli viisautta.

Mutta siis, kipeily ja kiire vähän haittasi käsityöharrastusta. Onneksi aina voi tehdä jotain simppeliä, johon ei vaadita hyviä sielun eikä ruumiin voimia. Kudoinpa siis pipon, jollaisen olin tehnyt kerran aiemminkin. Tammikuinen pipopostaus löytyy täältä. Langaksi valikoitui tälläkin kertaa iki-ikana Pro Lana Milano, ja puikot olivat kokoa 8 mm. Ohje aika lailla omasta päästä. Joka toinen kerros 1o 1n, joka toinen oikein.

milano pro lana, pipo

milano pro lana, pipo

milano pro lana, pipo

Tää pipo ois tarkoitus sijoittaa alati kasvavaan joululahjakasaan odottelemaan. Joulu muuten lähestyy vähän liian kovaa vauhtia - laskeskelin, että vuodesta on nyt kuudesosa takana, ja valmiiksi oon saanut tähän mennessä 15 käsityötä. Tätä vauhtia vuoden aikana valmistuu vain 90 eri juttua, kun tavoite on edelleen tiukasti siinä satasessa. Pitääpä alkaa ihan tosissaan nyt väkertämään! Ohjelmassa olis seuraavaksi tilaussukat, jotka ei oikein ole edenneet pään ollessa täynnä räkää.

... Ja sitten ne ihanan elämän kuulumiset! Kohta mun seurakuntaharjoittelu loppuu, ja ensi viikosta alkaen vietän pääsääntöisesti rentoa elämää. On ihan parasta päästä nukkumaan univelkoja pois ja alkaa orientoitua tapahtumaan nimeltä valmistuminen. Tulevien töidenkin kannalta tilanne näyttää suhteellisen lupaavalta, ja mie alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että kyllä mullekin paikka Suomen Siionissa löytyy.

Ps. Ihan pakko kuviin liittyen kommentoida sitä tosiasiaa, että tukkani vähän niinku etsii itseään toistaiseksi. Matkalla mustasta vaaleaan ollaan oltu jo kuukausikaupalla, ja voiton puolella ollaan! Tällä viikolla olisi taas ajankohtaista käräyttää hiuksista viimeisetkin värinrippeet taivaan tuuliin.